Kotkanpesä ja postikorttimaisemia

Keskiviikkoilta vierähti  nopeaa, lämmintä ja alueella tunnelmaa. Meidän auto oli ihan alueen ravintolan vieressä ja kulkureitin varrella, kuitenkin uni tuli vaikka ääniä riitti. Jotenkin vain autossa on tottunut siihen, että äänet kuuluu eikä niistä välitä.

to 16.7.2015

Laitan kuvia alueesta, kunhan saan netin tabletillekin. Hienot oli maisemat alueelta. Herättiin aikaisten, tai ainakin minä heräsin, jo kuudelta. Aamuhommailin, nautin hetkestä, ravintolasta tuoreet sämpylät aamupalaksi ja yhdeksän jälkeen menoksi. Päivän suuntana oli Kotkanpesä, ja netin mukaan sinne kannattaa mennä ajoissa. Ilma oli tosi lämmin jo aamusta, päivän mittaan oli 35 varjossa.

Kotkanpesään oli lyhyt matka, alle 40 km. Paikalla oli muutama muukin, ja parkkimaksun maksettua lähdettiin jonottamaan lippuja bussiin, joka vei meidät ylös. Meillä jäi hetki aikaa ennen bussin tuloa, ostin kokoelmiini ”lumipallokoristeen” ja suomenkielisen pienen kirjan Kotkanpesästä ja sen historiasta. Surullista, että umpisairaalle diktaattorille on tuollaisia lahjoja tehty : (

Bussimatka oli kova ylämäki, matkaa melkein 10 km, maisemat jo matkalla huikeat. Ymmärrettävää, ettei sinne voi omalla autolla ajella. Perillä varattiin paluuaika puolentoista tunnin päähän, käveltiin hyytävän kylmää tunnelia hissille, joka nosti viimeiset reilut 120 metriä Kotkanpesälle.

Maisemat ylhäällä oli uskomattomat. Ei voinut kuin ihailla, ilma oli selkeä ja kuuma, aurinko paistoi ja näkyi kauas. Maisemakuvailun jälkeen mentiin kahville, oli muuten maailman hauskin tarjoilijamies, nauratti kovasti kun hän juoksi meneen ja palveli iloisesti asiakkaita, oli oikealla alalla kyllä.

Tässä kuvia ylhäältä.

Alas tullessa huomattiin, että oli oikea ratkaisu tulla aikaisten, hissille oli hyytävät jonot hyytävän kylmässä tunnelissa. Hypättiin bussiin, alas ja menoksi. Siinä vielä arvottiin, lähdettäisiinkö Grossglocknerin alppitielle, mutta oli oikea päätös ettei lähdetty, aikaa meni ajeluun ilmankin.

Monenlaisia pikkuteitä ajeltiin, vähän ympyrääkin välillä, maisemat kuin postikortista. Paikkojen nimet oli kuin telkkarista suoraan, kylteissä ja kylien nimissä vilahteli tuttuja paikkoja maailmancupeista. Välillä tuntui ihan uskomattomalta missä ajellaan.

Tämän päivän päätepysäkiksi päätettiin leirintäalue Innsbruckin itäpuolella, katsottiin Acsin sovelluksesta sopiva. Tämä alue on siisti, paljon väkeä ja kohtuuhintainen, maisemat hienot. Nettikin toimii todella hyvin mutta ääk millä hinnalla! Yhteen masiinaan 10 tuntia 10 euroa! Enpä sitten raaskinut itselleni ottaa moisen hintaista nettiä.

Kun päästiin ennen kuutta tänne perille, tuli hurja sadekuuro ja ukkonen jyrähteli. Onneksi se loppui yhtä nopeaa kuin alkoikin, ja nyt ilta on ollut lämmin ja aurinkoinen. Kello on  22.45, vieläkin on lämpöä 20 astetta. Illalla sateen jälkeen grillattiin ja sitten tietenkin asiaan kuului tiskaus.

Saas nähä herääkö noihin kirkonkelloihin, jotka soivat vartin välein! Tuntuu kyllä että vähempikin pimpottelu riittäis…