Elisa ja Juha matkalla : Ultrakoneita, sehän olikin hieno homma!

Yö sujui oikein hyvin sateen rummuttaessa kattoa. Illalla alueella oli ennen sadetta aikamoinen pienten koirien räksytyskerho, aamulla syy selvisi, alueella oli jokin agilitykerho tai –koulutus tai jotain. Aamukahdeksalta vieressämme oleva aitaus paljastui agilityalueeksi, ja koirat valtasivat alueen. Me lähdettiin aamupalan jälkeen matkaan jo ennen yhdeksää. Tässäpä kuva alueesta.

Maanantai 13.7.2015

Tärkein asia koko matkalla on Juhalle ultrakevytlentokonetehtaisiin tutustuminen. Minulla on ollut suuret epäilykset koko hommaa kohtaan, ja pienellä narinalla lähdin mukaan katsomaan tehdasta. Ensimmäiselle tehtaalle päästiin tänään, vastaanotto erittäin positiivinen. Meitä tuli vastaanottamaan Lada-niminen nainen, joka työskenteli firman pr- ja markinnointipäällikkönä, oikein mukava asiansa osaava nuori nainen. Kohta seuraan liittyi myös fiksu nuori mies, joka osoittautui firman omistajan pojaksi, yleismies-lentäjä oli kuulemma hänen hommansa. Tutustuimme tuotantoon, koneet tehdään lasikuidusta ja käsityönä, teki kyllä vaikutuksen.

Tutustumiskierroksen jälkeen oli vuoro testilennolle. Lennättämään tuli firman omistaja, jotain Juhan ikäinen mies. Hänellä oli lentotunteja takana 15 000, koneet hän on suunnitellut itse ja yhteistä Juhan kanssa mm. harrastaa jenkkiautoja. Näytti kuvaa upeasta siipiautosta : )

Niin sitten asiaan. Juha oli kahden koneen kyydissä, ensin ”urheiluauton” ja sitten ”perhemallin”. Minullekin tarjottiin mahdollisuutta mutten uskaltanut. Mikolta kysyttiin haluaako lentämään, ja hän halusi joten sitten oli hänen vuoro, lennättämään firman testilentäjä. Tässä muutama kuva paikalta.

Juha lähdössä koelennolle

Mikko lähdössä koelennolle

Viime päivien jälkeen tuntuikin hassulta, että meidän ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Tehdasreissulla vierähti sellainen kaksi tuntia, sitten oltiinkin valmiita lähtemään seuraavaan paikkaan, matkaa vain 66 km. Välillä ostettiin se tarrajuttu autoon, jota ei saatu aiemmin huoltsikoilta, käytiin syömässä ja kaupassa. Sitten tutustuttiin ajoreittiin seuraavalle tehtaalle, käytiin kaupassa ja leirintäalueelle. Tällä kertaa hintaa 420 korunaa, paikan nimi A.T.C. Autokem GOLF Poděbrady. Tälläkin alueella hiljaista ja rauhallista, nyt klo 22.20 ja kaikki taitaa nukkua. Minä istun pihalla, kynttilässä tuli ja kirjoittelen.

Tämä ilta sujuikin sitten oikein mukavasti. Huomispäivän ultrakevytlentokonetehtaan omistaja vaimoineen kyseli josko haluaisimme tutustua alueeseen, lähteä syömään tms. ja onneksi lähdettiin. Käytiin tutustumassa paikkaan, johon emme kyllä muuten olisi eksyneet, Kutna Hora oli paikan nimi kutsutaan kuulemma pikku Prahaksi. Siellä on Unescon maailmanperintökohde, hirvittävän suuri katedraali, luostari ja toinenkin kirkko. Joka nurkalla patsaita ja vanhoja rakennuksia. Syömässä käytiin tsekkiläistä ruokaa vanhan tyylin ravintolassa. Todella mukava ilta.