Brand ja muuta Vorarlbergiä

Perjantaina 17.7. matka jatkui läpi upeiden alppimaisemien kohti Vorarlbergiä. Oikeastaan en nyt kirjoita muuta kuvatekstejä.

 Matkan varrelta lähellä St Antonia

Sarah etsii tietä  varjoliitäjien starttipaikalle 

                                 
                                     Lähtöpaikka ja alla hissin yläasemalla kahvilla

Mikko lähti Davidille Gaissauhun ja me Juhan kanssa Sarahille Brandiin. Käytiin siis tutustumassa lentokouluun ja sen jälkeen mentiin Brandiin, grillattiin ja istuttiin hieman iltaa. Kivaa oli : )

Kuva ylhäältä, kahdeksan euron parkkipaikka ja kahvila : )  Alla kuva hieman haastavammalla pellolla.

Tässäpä kuvia Brandista. Pikku karitsa oli heikko ja sairas, ulkoili ja söi ruohoa pihalta.

Kotkanpesä ja postikorttimaisemia

Keskiviikkoilta vierähti  nopeaa, lämmintä ja alueella tunnelmaa. Meidän auto oli ihan alueen ravintolan vieressä ja kulkureitin varrella, kuitenkin uni tuli vaikka ääniä riitti. Jotenkin vain autossa on tottunut siihen, että äänet kuuluu eikä niistä välitä.

to 16.7.2015

Laitan kuvia alueesta, kunhan saan netin tabletillekin. Hienot oli maisemat alueelta. Herättiin aikaisten, tai ainakin minä heräsin, jo kuudelta. Aamuhommailin, nautin hetkestä, ravintolasta tuoreet sämpylät aamupalaksi ja yhdeksän jälkeen menoksi. Päivän suuntana oli Kotkanpesä, ja netin mukaan sinne kannattaa mennä ajoissa. Ilma oli tosi lämmin jo aamusta, päivän mittaan oli 35 varjossa.

Kotkanpesään oli lyhyt matka, alle 40 km. Paikalla oli muutama muukin, ja parkkimaksun maksettua lähdettiin jonottamaan lippuja bussiin, joka vei meidät ylös. Meillä jäi hetki aikaa ennen bussin tuloa, ostin kokoelmiini ”lumipallokoristeen” ja suomenkielisen pienen kirjan Kotkanpesästä ja sen historiasta. Surullista, että umpisairaalle diktaattorille on tuollaisia lahjoja tehty : (

Bussimatka oli kova ylämäki, matkaa melkein 10 km, maisemat jo matkalla huikeat. Ymmärrettävää, ettei sinne voi omalla autolla ajella. Perillä varattiin paluuaika puolentoista tunnin päähän, käveltiin hyytävän kylmää tunnelia hissille, joka nosti viimeiset reilut 120 metriä Kotkanpesälle.

Maisemat ylhäällä oli uskomattomat. Ei voinut kuin ihailla, ilma oli selkeä ja kuuma, aurinko paistoi ja näkyi kauas. Maisemakuvailun jälkeen mentiin kahville, oli muuten maailman hauskin tarjoilijamies, nauratti kovasti kun hän juoksi meneen ja palveli iloisesti asiakkaita, oli oikealla alalla kyllä.

Tässä kuvia ylhäältä.

Alas tullessa huomattiin, että oli oikea ratkaisu tulla aikaisten, hissille oli hyytävät jonot hyytävän kylmässä tunnelissa. Hypättiin bussiin, alas ja menoksi. Siinä vielä arvottiin, lähdettäisiinkö Grossglocknerin alppitielle, mutta oli oikea päätös ettei lähdetty, aikaa meni ajeluun ilmankin.

Monenlaisia pikkuteitä ajeltiin, vähän ympyrääkin välillä, maisemat kuin postikortista. Paikkojen nimet oli kuin telkkarista suoraan, kylteissä ja kylien nimissä vilahteli tuttuja paikkoja maailmancupeista. Välillä tuntui ihan uskomattomalta missä ajellaan.

Tämän päivän päätepysäkiksi päätettiin leirintäalue Innsbruckin itäpuolella, katsottiin Acsin sovelluksesta sopiva. Tämä alue on siisti, paljon väkeä ja kohtuuhintainen, maisemat hienot. Nettikin toimii todella hyvin mutta ääk millä hinnalla! Yhteen masiinaan 10 tuntia 10 euroa! Enpä sitten raaskinut itselleni ottaa moisen hintaista nettiä.

Kun päästiin ennen kuutta tänne perille, tuli hurja sadekuuro ja ukkonen jyrähteli. Onneksi se loppui yhtä nopeaa kuin alkoikin, ja nyt ilta on ollut lämmin ja aurinkoinen. Kello on  22.45, vieläkin on lämpöä 20 astetta. Illalla sateen jälkeen grillattiin ja sitten tietenkin asiaan kuului tiskaus.

Saas nähä herääkö noihin kirkonkelloihin, jotka soivat vartin välein! Tuntuu kyllä että vähempikin pimpottelu riittäis…

Tsekeistä Slovakiaan ja Itävaltaan

Tiistai 14.7.2015

Yöllä rapisi sade kivasti, ei kuulu häiriöäänet ja uni tuli hyvin. Oonkin nukkunut eka yön jälkeen tosi hyvin. Aamulla herättiin jo seiskan jälkeen, aamupalaa, suihkut ja karavaani kasaan. Ysiltä tuli eilisillan kaverit hakemaan tehtaalle, ajeltiin heidän perässään ja käytiin tutustumassa kuinka ultrakoneita tehdään heidän tehtaassaan. Tämän päiväinen tehdas oli huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi kuin eilinen, mutta mielenkiintoista oli taas katsoa miten koneita valmistetaan. Tehtaan jälkeen lähdettiin hangaarille ja Juha pääsi taivaalle koneen kyydissä. Minua meinasi hieman pelottaa kun tekivät jotain sakkaustestejä tms ja laskeutuivat sammutetulla moottorilla ja välillä lensivät tosi matalalta ja lujaa kentän yli.

                                                   Tässä tutkitaan työn alla olevaa konetta

 Näillä koneilla on iloinen ilme

Lentoon lähdössä

Sitten syömään lounasta kavereiden kyydissä, kaupungit on niin pieniä ja parkkipaikat tiukassa, asuntoauto aivan liian iso kulkuneuvo niihin.

Kuvia lounaspaikasta

Sitten matka jatkui. Tsekeissä käytiin enää katsastamassa Brnon circuit, jossa on mm. RR-osakilpailu ensi kuussa. Lujaa siellä näytti testailijat ajavan.  Kuvia laitan kunhan saan Juhan kännykästä. Matka jatkui Slovakian puolelle. Liikennemerkeistä huomattiin, että tännekin piti ostaa sellanen tarrajuttu tuulilasiin, 15 euroa. Lyhin aika oli 10 pv, joten hintaa tuli meidän yhdelle päivälle reilusti.

Jokapäiväinen jännitys on leirintäalueen löytäminen/valinta. Latasin Acsin sovelluksen tabletille, jostain syystä onnistui helpommin kuin Adacin. Nyt ollaan leirintäalueella Slovakiassa aika lähellä Bratislavaa, jossain maaseudulla. Ei tänne ilman navigaattoria ja koordinaatte ois osannut. Iso alue, ja täällä on tasan me ja parissa ”bungalowissa” asukkaita. Belgialaisperhe on täällä 10 pv, netistä olivat bonganneet, täytyypä sanoa että en kyllä kestäisi. Illalla grillattiin, haettiin viereisestä kuppilasta kaveriksi ranskalaisia, nyt sitten kirjoittelen ja nautin yhden Raddlerin. Ja voihan kökkelis netti toimii tai sitten ei toimi, lähinnä ei toimi.

Tänne alueelle tullessa oltiin kyllä vähän ihmeissään kun ei ollut ketään muita, ei kuitenkaan enää viitsinyt uuttakaan alkaa etsimään. Onpa ainakin hiljaista nukkua. Täällä kuulemma valmistaudutaan torstaina alkaviin festareihin, jotka tuo alueelle 4 päivän aikana 10 000 vierasta. Vaikea uskoa, mutta kovasti väkeä pyöri kuskailemassa tavaroita. Otan taas huomenna alueesta kuvan, kun jäi päivännäöllä ottamatta.

Keskiviikko 15.7.2015

Niinpä jäi kuva ottamatta alueesta, paljosta ei kyllä paitsi jäänyt. Netti ei toiminut suojatuilla sivuilla, joten en päässyt gmailiin kirjautumaan, blogiin ei voi kirjautumatta kirjoittaa.

Kymmenen aikoihin lähdettiin ajelemaan kohti Itävaltaa. Ensin pikkuteitä, sitten baanalle. Aiemmin kehuttiin Mäkkäreiden nettiä, no sitten kokeiltiin pysähtyä taas McCafeeseen mutta nettipä ei pelittänytkään. Matkalla pysähdyttiin levähdysalueelle kokkailemaan, ja muuten sieltä löytyi netti. Tuntuu että koko matka on ollut netin metsästämistä : ) Päivän määränpäänä meillä oli Salzburg, leirintäalueelle tultiin ennen viittä.

”Itämaiden” jälkeen tuntui järkyltä nämä leirintähinnat. Toisaalta on kyllä alueen viihtyisyydessä ja  varustetasossa suuri ero.  Tämänpäiväisen leirintäalueen nimi Stadtblick Panorama Camping. Leiriydyttiin, käveltiin läheiselle bussipysäkille ja hurautettiin tutustumaan kaupunkiin. Samalla Juhan kanssa muisteltiin kun 27 vuotta sitten käytiin täällä, syötiin samassa paikassa ylhäällä linnassa, ja Wienerschnitzel oli silloinkin ruokana.

Tässä muutamia kuvia Salzburgista. Oikein kiva ilta, lämmintäkin on piisannut 30 asteen pintaan.  Pihalla on kiva istuskella ja kirjoittaa, suunnitellaan huomista reittiä. Aamulla ajoissa ylös ja suunnaksi Kotkanpesä. Paitsi että kuvat tulee kun saan tabletinkin nettiin, nyt on ostettu koodit vain Juhan koneelle.

Päivän ainoa miinus oli äkäiset ampiaiset. Minua pisti ylhäällä linnan ravintolassa amppari peukaloon : ( Onneksi en ole allerginen.

Sarahin ja Davidin kanssa on viestitelty, suunnitelmat viikonlopulle alkaa olla selvänä. Perjantaina Sarahille, lauantaina Davidille ja maanantaina matka jatkuu. Mikko varmaankin menee jo perjantaina Davidille, pääsevät uimaan ja pelaileen jalkapalloa yhdessä. Varmasti mukavaa, ei tämä ”vanhusten” seura niin hirveää herkkua 15-vuotiaalle ole.

Ultrakoneita, sehän olikin hieno homma!

 

Yö sujui oikein hyvin sateen rummuttaessa kattoa. Illalla alueella oli ennen sadetta aikamoinen pienten koirien räksytyskerho, aamulla syy selvisi, alueella oli jokin agilitykerho tai –koulutus tai jotain. Aamukahdeksalta vieressämme oleva aitaus paljastui agilityalueeksi, ja koirat valtasivat alueen. Me lähdettiin aamupalan jälkeen matkaan jo ennen yhdeksää. Tässäpä kuva alueesta.

 

 

 

Maanantai 13.7.2015

Tärkein asia koko matkalla on Juhalle ultrakevytlentokonetehtaisiin tutustuminen. Minulla on ollut suuret epäilykset koko hommaa kohtaan, ja pienellä narinalla lähdin mukaan katsomaan tehdasta. Ensimmäiselle tehtaalle päästiin tänään, vastaanotto erittäin positiivinen. Meitä tuli vastaanottamaan Lada-niminen nainen, joka työskenteli firman pr- ja markinnointipäällikkönä, oikein mukava asiansa osaava nuori nainen.  Kohta seuraan liittyi myös fiksu nuori mies, joka osoittautui firman omistajan pojaksi, yleismies-lentäjä oli kuulemma hänen hommansa. Tutustuimme tuotantoon, koneet tehdään lasikuidusta ja käsityönä, teki kyllä vaikutuksen.

Tutustumiskierroksen jälkeen oli vuoro testilennolle. Lennättämään tuli firman omistaja, jotain Juhan ikäinen mies. Hänellä oli lentotunteja takana 15 000, koneet hän on suunnitellut itse ja yhteistä Juhan kanssa mm. harrastaa jenkkiautoja. Näytti kuvaa upeasta siipiautosta : )

Niin sitten asiaan. Juha oli kahden koneen kyydissä, ensin ”urheiluauton” ja sitten ”perhemallin”. Minullekin tarjottiin mahdollisuutta mutten uskaltanut. Mikolta kysyttiin haluaako lentämään, ja hän halusi joten sitten oli hänen vuoro, lennättämään firman testilentäjä. Tässä muutama kuva paikalta.

 

Juha lähdössä koelennolle

 

 

Mikko lähdössä koelennolle

 

Viime päivien jälkeen tuntuikin hassulta, että meidän ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Tehdasreissulla vierähti sellainen kaksi tuntia, sitten oltiinkin valmiita lähtemään seuraavaan paikkaan, matkaa vain 66 km. Välillä ostettiin se tarrajuttu autoon, jota ei saatu aiemmin huoltsikoilta, käytiin syömässä ja kaupassa. Sitten tutustuttiin ajoreittiin seuraavalle tehtaalle, käytiin kaupassa ja leirintäalueelle. Tällä kertaa hintaa 420 korunaa, paikan nimi A.T.C. Autokem GOLF Poděbrady. Tälläkin alueella hiljaista ja rauhallista, nyt klo 22.20 ja kaikki taitaa nukkua. Minä istun pihalla, kynttilässä tuli ja kirjoittelen.

Tämä ilta sujuikin sitten oikein mukavasti. Huomispäivän ultrakevytlentokonetehtaan omistaja vaimoineen kyseli josko haluaisimme tutustua alueeseen, lähteä syömään tms. ja onneksi lähdettiin. Käytiin tutustumassa paikkaan, johon emme kyllä muuten olisi eksyneet, Kutna Hora oli paikan nimi kutsutaan kuulemma pikku Prahaksi. Siellä on Unescon maailmanperintökohde, hirvittävän suuri katedraali, luostari ja toinenkin kirkko. Joka nurkalla patsaita ja vanhoja rakennuksia. Syömässä käytiin tsekkiläistä ruokaa vanhan tyylin ravintolassa. Todella mukava ilta.

 

                                                  Koneen tarkistusta ennen lentoon lähtöä

 

Takana se hieno katedraali. Oli hirmuisen suuri, vaikkei kuvassa näytäkään siltä.

 

 

Luostarin pihalta

 

 

Ravintolan kattomaalauksia

 

 

Mun miehet : )

 

Kohta nukkumaan ja valmiina huomisaamun tehdasvierailuun.

siis tämä bloggailu ei onnistu...

Ääk en kestä, vihdoin pääsin kirjoittamaan blogia ja nettikin periaatteessa toimii niin ei… kaikki tekstit häviää kun netti ei toimikaan kunnolla.  Nyt sitten vahingosta viisastuneena kirjoitan ekaksi Wordilla ja tallennan, saanpa uudelleen esiin jos onnistun sössimään jotenkin.

Eilinen päivä olikin sitten jäätävän pitkä. Ajettiin 13 tunnin aikana viidessä maassa, aloitettiin aamulla puoli kasi Helsingistä, illalla ennen yhdeksää olimme Puolassa. Ilta päättyi kymmenen jälkeen Lomzaan, Mosir Polska oli yksinkertaisen mutta siistin alueen nimi. Voi suositella muillekin, jotka haluavat vain nukkua ja käydä suihkussa, siihen alue on omiaan. Meidän lisäksi paikalla oli toinen matkailuauto, yksi vaunukunta ja vajaa kymmenen telttakuntaa. Kovin paljoa enemmän sinne ei ois mahtunutkaan. Hinta ei päätä huimannut, alle 10 euroa sisältäen kaiken. Suihkuun ei tarvinnut erikseen maksaa lämpimästä vedestä, ja langaton nettikin oli. Meillä ei vain sen suhteen ollut onnea. Kieli- ja ymmärtämisvaikeuksien vuoksi tunnari ja salasana jäivät epäselviksi, mutta niin jäi muillekin. Tässäpä kuva alueesta.

Sunnuntai 11.7.2015

Aamulla herättiin seitsemän aikaan, liikkeellä jo kasin maissa. Niin näytti muutkin olevan jo pakkailemassa ja aamupalaa syömässä. Matkaan lähdimme kasin aikoihin. Meillä on siis ollut tarkoituksenakin ajaa vain Baltia ja Puola läpi, nyt on urakka saatu suoritettua, ja ollaan paikalla ensimmäisessä varsinaisessa etapissa, Hradec Kralovessa Tsekeissä. Matkan varrelta muutama hassu kuva, aamulla laitan kuvan tästä alueesta. Jäi tämä kirjoittelu nyt vähemmäksi, lähden nukkumaan ja aamulla jatkan.

Ettäs tiiätte,moottoritiellä ei saa ajaa hevoskärryillä : )

Alla hauska kulkuneuvo huoltsikalla

Tämä on varmaan liikennemerkkiteollisuuden luvattu maa, näitä riittää ja aika hauskojakin 

Ja sitten se kaipaamani haikaranpesä!

Unettomuutta, johtuiko jännityksestä? Suomi-Viro-Latvia-Liettua-Puola.

Perjantailta unohtui kertoa, että Juha kävi ihailemassa Tarmon kanssa Malmin lentokentällä ultrakevyitä lentokoneita. Uusi harrastus on vienyt miehen mennessään. Tässäpä yksi kuva kentältä.

Illalla olikin sitten tarkoitus laittaa aikaisin nukkumaan, herätys jo viiden jälkeen ja ajomatka lauttarantaan. Suunnitelma hyvä, toteutus huono. Ensinnäkin auto tykkäsi piippailla pitkin yötä, ei hajuakaan mikä hälytin kyseessä, ei ainakaan kaasu. Toivottavasti ei jatku muina öinä. Oikeasti pitäisi varmaan keksiä mikä hälytin se on. No sitten veden kanssa oli myös hieman haasteita. Onneksi wc toimii hyvin.

Minä olin yliväsynyt jo matkaan lähdettäessä, edellisen reissun univelkoja. Ja viime yö ei auttanut asiaa ollenkaan, ei unta. Makoilinpa silmät kiinni eikö sekin auta?

Lauantai 11.7.2015

Aamulla oltiin Länsisatamassa klo 5.40, ooteltiin toista tuntia laivaan pääsyä. Hyvällä tuurilla päästiin alakannen tokaekaan riviin, joten oltiin joutuisaan ulos laivasta. Ei muuten astuttu ollenkaan autosta ulos Virossa, tiet hyvät, autossa tankki täynnä ja laivassa oli tankattu mahat täyteen aamiaisbuffetissa.

Latvian raja, alkoi tietyöt. Ei niitä niin kovin montaa kymmentä kilometriä ollut, tuntuu vain todella hitaalta odotella valojen vaihtumista. Just ennen kun saavuttiin  rajalle muisteltiin viime vuodelta. että teitten taso muuttui kertaheitolla kun maa vaihtui. Latviassa pysähdyttiin keitteleen kahvit ja vähän syömään, miesväki kävi katsomassa merenrantaa. Upea hiekkaranta mutta levää täynnä. Surkeaa. Onneksi tiet parani kun matka eteni.

Tämän toisen reissupäivän ajomatka onkin sitten hyytävän pitkä, maitakin tulee viisi päivän aikana. Kilometrejä noin 900, joskus on vain pakko ajella pitkästi että pääsee varsinaiseen kohteeseen. Pysähdykset on tehty tarkoituksella niin, että ei käydä ”ostokahveilla” vaan sinä aikana kun minä keittelen niin kuski saa oikasta jalkansa ja laittaa silmät kiinni. Eiköhän se oo vähän tämän karavaanailuun kuuluvaakin.

Voi kuinka ootan sitä, että 2017 roamingmaksut EUssa poistuu, hitsi kun tää on sellaista säätämistä. Juhan Sonera sopiva onneksi toimii samalla sopparilla Baltiassa kuin Suomessakin, joten nettiä on jaettu kännykästä ja löydetty yöpymispaikat ja saatu vinkit mm. siihen, mitä kautta Varsova kannattaa kiertää.

No joo ja mitä sitten jäi kotiin. Tietenkin jäi tarpeellistakin, koska matkaanlähtö oli todella lentävä. Tilasin alkuvuodesta Autoliiton julkaiseman kirjan autoilusta Euroopassa, no siellä se on uuden ison karttakirjan kanssa kotona. Etsitään siis tietoja netistä, ja kartan voi ostaa matkalta. Nykyisinä navigaattoriaikoinakin on vielä kartta tärkeä, itse käytän sekä isoa Euroopan karttaa suurempia linjoja varten ja sitten vielä sitä karttakirjaa (jos ois mukana) ja maakohtaisia karttoja.  Ai niin ja kattiloita on mukana vain yksi 0.6 l mutta kaupastahan niitä saa lisää. Käytiin muuten Liettuassa syömässä Hesellä ja tankkaamassa Nesteellä. 3 ateriaa + jätskit ja kahvit 17 euroa ei paha ollenkaan. Suomalaiset reissussa ; )

Sitten vielä tärkeä asia, sää. Päivällä sää vaihdellut puolipilvisestä aurinkoiseen, iltapäivällä ripautti muutaman pisaran vettä. Asteita 20-24.

Ps. Mihin kattohaikarat on hävinneet? Näin vain 2 pesää enkä ehtinyt ottaa niistä kuvia. Ps2... tiet on enimmäkseen huonot Liettuassakin.

Ensimmäisessä kohteessa, eksoottinen Myllärinlaakso

Ensimmäisen päivän ajomatka rapiat 500 km takana. Syöty hyvin kiitos Tuulia, nyt odotetaan ihanan kummityttö Roosan keittämää kahvia. Minulla oli mielenkiintoinen kuvaushetki Suvilahden graffitiseinällä, mukana reissussa Riitu ja Tuulia. Tässäpä pari Tuulian ottamaa kuvaa.

Illalla vielä sauna ja sitten eka matkan karavaanariyö. Lähtö aamulautalle jo puoli kuudelta, helpompi nukkua autossa kuin sisällä, ei tarvi kenenkään herätä meidän lähtöön.